Follow Us @soratemplates

8/27/2017

Sunnuntaimoodia

Ihana, rento ja laiska alku sunnuntaille. Pitkät venyttelyt sängyssä, kahvit valmiina ja koiruudetkin oli vielä unessa. Klo 10.30. Heidät sai oikeasti potkia, ei kirjaimellisesti, ylös syömään ja ulos. Kissat..oh well, he olivat jo suhanneet pari tuntia kun mies heräsi.

Kropassa sellainen painava, lämmin tunne, hitunen aristavia lihaksia. Vieressä sohvalla kahvikuppi ja talo muuten hiljainen. Paitsi kissat. Miehellä työvuoro metsästysmajalla, ja ei kiire mihinkään.
Myöhemmin on marjojen poimintaa yms mutta juuri nyt, ei mitään. Ihana hiljaisuus ja ihana syksyn alku.

Toissapäivänä oli jo ensimmäiset tulet takassa ja eilen, sauna pitkän kaavan mukaan. Saunaan, paljuun, saunaa, paljuun, makkaraa, saunaan, paljuun...kun illalla, ehken jo yöllä menimme niitä viimeisiä kertoja paljuun, taivas oli kirkas ja tähdet näkyivät kirkkaina. Jotenkin niin uskomattoman hieno fiilis, kun tulee saunasta höyryävänä, menee sinne viileään..kylmään..veteen ja ihan hiljaisuuden keskellä vaan makaa selällään tähtiä katsoen. Ei muita ääniä, ei valosaastetta. Tuntee olevansa jonkin suuremman äärellä!

Kaikki treenit takana ja 5 RM otettu neljästä liikkeestä. Nyt, ei jaksaisi liikuttaa evääkään.

Paitsi. Meillä on, kun tilasimme pelin jo ennakkoon, niin Call of duty: WW2 privat beta ladattuna ja jo vähän koklattunakin. Tuo peli on kaukana rentoudesta, saa naisellisuudenkin ihan uusiin ulottuvuuksiin kun pärrää peliä, mutta silti: hyvä peli. Jokaisella on ne omat juttunsa nollata aivot ja "rentoutua", toisilla se oikeasti onnistuu vaikka kirjan avulla, mulla tuo peli, Call of duty- sarja on se juttu. Patoutumat pois, ja sutinaa. Muutoin niin harmonisen oleilun rikkovia ääniä, jotka kuitenkin rentouttavat vaikka katselee vieressäkin, kun mies pelaa. Jotenkin nekin jo rentouttavat. Hassu juttu, toisilla ne nostavat ärsytyksen tappiin, kun peli on kuitenkin sotapeli. Hmm... onko siis pääni ihan ajan tasalla? :D on se.

Syksy on itselleni jotenkin sellaista aikaa, että uutta energiaa virtaa enemmän, suunnitelmia tulee paremmin, askeleita kohti uutta tulee otettua herkemmin. Ja toisaalta, arvostettua niitä jo olevia hyviä ja vanhoja juttuja elämässä. Elämä on siitä ihanaa, että vaikkakin takapakkeja tulee väistämättä, pahaa ja muutakin negatiivistä...on siellä jossain aina se vastavoima: hyvä ja positiivinen. Molempia tarvitaan, jotta kehittyy, oppii ja jaksaa. Välillä pienemmätkin takapakit kyllä riittäisivät, mutta ehken olen sitten sellainen puupää... ;D
Tämä kuva on ihan itse piirretty Note 3 puhelimella aikaa sitten. :D
 Tuli vastaan tuossa selatessani kuvia ja jokseenkin näin matka menee elämässä. On tukevia askeleita, kaltevia, välillä tarvitaan keppiä tueksi, välillä auttavaa kättä..mutta kun ei luovuta niin etiäpäin mennään kuitenkin! Askel askeleelta. 


Kaikenlaisia hajatelmia sunnuntaihin, sekalaisessa järjestyksessä. 

Eipä juuri mitään lisättävää tähän nyt, muuta kuin ihanaa sunnuntaita kaikille!

xoxo

2 kommenttia:

  1. Niin ihanasti kirjoitettu koko teksti, vastavoimista ja kaikesta hyvästä. Miten tähtien alla kokee olevansa suuremman äärellä, näin on näreet. Olet ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ihana Tiia, Kiitos <3 Jotenkin sitä nykyään mieli etsii kaikkea ihanaa ja kaunista. Ei voi luopua toivosta vaikka mitä tapahtuisi :) Kuitenkin, kaiken kaikkiaan elämä on suuri lahja. Niin sinäkin ihanuus!! <3

      Poista