Top Social

Vastarannan kiiski muodin maailmassa (ja asu, johon rakastuin)

Olen mietiskellyt, että miksi suhtaudun niin oudosti kaikkeen trendijuttuihin, neuvoihin lehdissä, korosta ja piilota- juttuihin, näin näytät pidemmältä- lyhyemmältä- laihemmalta ja vaikka miltä.
Samoin kun uusiin nouseviin buumeihin, esim. sidontaliinat vyönä. Ok, aika hassun näköinen on kyllä ainakin täällä, kokeilin.
Mutta yleisesti ja hassua siksi, että rakastan vaatteita, vapautta ilmaista itseään niiden kautta ja erityisesti rakastan olla kameran edessä.

Muodin ja mallien maailmaan tulin oikeastaan virallisesti vuonna -94, mutta ennen sitä oli elämä aikas pinnallista jo. Mietittiin aamulla jo, mitä illalla baariin ja kaiken piti olla sekä erilaista, tyylikästä että 100% coolia. Noita kun mietti about 360pvää/vuosi niin pirun rankkaa se oli, minulle.
Joskus toivoin, että kun voisi heittää vaan farkut ja hupparin kera lenkkareiden päälle ja nauttia fiiliksestä. Ei ollut "pokkaa". Seura ja porukka, missä liikuin ei sellaista suvainnut.

Ja hei, tämä olen siis vain minä! Toiset jaksavat ja tykkäävät, sekin on tosi jees! Puhun siis ihan omasta itsestäni tässä.

Mallitstossa siihen aikaan jo oli tietty kovat vaatimukset. Vaikka olin hoikka niin piti laihduttaa pari kiloa pois. Lyhyt olen kyllä, mutta voimavarat olivat poseeraus, helppous kameran edessä, ilmeet ja catwalk. Kävely oli (ja on vieläkin) hyvä. Eli nuo hommat hanskassa vieläkin. Poseeraaminen on mulle yhtä helppoa kun hengittäminen.
Samoin vuodet, kun vietin maskeeraamalla studioissa. Näki ja kuuli paljon. Huh.

Mutta... pakko ymmärtää ja myöntää että ala on bisnestä. Tottakai ja ymmärrettävää. EI kovin moni pelkästä hyvästä sydämmestä hommia tee. Se, miten raadollista välillä oli, jäi mieleen ja ei imartelevalla tavalla. Ne vaatimukset koskivat myös sitä omaa aikaa, sillä edustit samalla myös olemuksellasi tstoa. Ymmärrän tuonkin. Sitten se meni siihen, että aamulla kun ihan normisti mietin vaatteita kaupungille niin plaah. Unohdin ohjeet, pitikö nilkat näkyä...öh, korostaa tuota ja peittää tuota. Ei ollut enää kivaa pukeutua, siitä tuli enempi stressiä ja hauskuus hävisi.

Olisin saanut pari vuotta taaksepäin ihan mielettömän homman: kirjoittaa toimiston jutuista heidän sivuilleen, kiertää tapahtumissa ja olisi ollut jopa mahdollisuudet muotiviikoille ei pienempään paikkaan kun : Paris!

Ensin ajattelin että jesh, tottakai lähden mukaan! Sitten katsoin vaatekaappiini ja tajusin, että sama juttu olisi taas edessä. Stressi vaatteista, ulkonäöstä sekä tunne... en riitä, tarvitsen kaikkea lisää. Siitä sitten itselläni aika suora tie itsensä vähättelemiseen ja vertailemiseen: kaikki muut ovat niin kauniita... noin kärjistettynä. Olisihan siinä paljon hyvääkin, mutta ehkä oma luonteeni on vaan niin pirun yliherkkä tuohon. Joten, skippasin sen ja jäin ihmettelemään, notta mitähän nyt. Vieläkin osittain ihmetellen, mutta pientä suuntaa jo löytäen! Huh, tulipahan avauduttua.

Tästä päästään oikein hyvin päivän asuun, joka on varmaan kaikkia sääntöjä vastaan. Ajattelin, että miksi yrittäisin näyttää pidemmältä kun olen kuitenkin pätkä. Näillä mennään!
Ja kuvat, tiedän, että ympäristö, käsittely ja kaikki nuo puuttuvat, saavat puuttuakkin :) Itseni tuntien saisin vielä karmean stressin asiasta, jos alkaisin tosissani niitä suunnittelemaan. Ei olisi ikinä hyvä... nyt haluan vaan nauttia jutuista ilman sen enempää ammatillisuutta. AH, vapautta tuokin? :D

Mutta asuun. Tuo pallolaukku on aikoinaan ostettu pikkujoulukaudella ja vinkkinä oli että pikkujouluihin. Mutta miksi ei voisi käyttää ihan muutenkin, perusasun kanssa? Tykkään tuosta moukarista tosi paljon!

Ja tuosta sormuksesta myös. 



Muutoin nuo housut ovat olleet kaapissa, näkivät päivänvalon viime kesänä, kun mahduin niihin. Silloin ostaessa meni juurikin ja vain tuohon ahterin alle :D

Mutta vaikka ovat...pyjamän näköiset purjeet niin jotain ihanaa niissä on.

Fonzie?


Ja ainakin näin suuri hauki pääsi karkuun...


Lenkkarit ovat vaan niin ihanan herkkää väriä, vanha roosa, että ei muuta kun jalkaan. Nyt, kun ei sadakkaan.

 Ylhäällä olevassa kuvassa huomasin pohjelihaksen :D Jotain on siis tapahtunut treeneissä.


Pallolaukkua voi käyttää myös puolustamiseen..... ;D Kätevä.
Ja selvästi huomaa, että poseeraus on verissä. :D :D

Nyt syömään ja ihanaa! Treeniviikko alkoi taas kunnolla, jipii!!!!

Ihanaa viikon alkua kaikille!

xoxo

Kaikki vaatteet, ylläri...H&M.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature