Top Social

tunnesyöminen ja kehopositiivisuus

Noniin, yritän naputella tämän kipeän käteni kanssa asiasta, joka on vaan niin tärkeä itselleni. Töksähtelevä teksti johtuu siis pitkälti siitä :).

#Bodypositive.

Tuohon törmää todella usein ja niin monen median kautta. Ja onhan tuo ideana hyvä! Kauniskin. Itse olen Anna Perhon kanssa samaa mieltä: #ihansama. (IS kolumnissaan) Eli vaikkakin näitä tempauksia ja ihania kannustavia juttuja onkin, niin paras olisi kun ei tarvitsisi. Eli olisi aivan normia elää juuri niinkuin olet.

Mutta, sitten jos ei ole tyytyväinen? Tässä kohtaa kerron omista kokemuksistani ja fiiliksistä jotka johtivat elämämuutokseen. Oikeastaan, yritän tsempata JOS olet tekemässä elämänmuutosta tahi kamppailet vaikka tunnesyömisen kanssa,

Itse taidan olla ollut aina tunnesyöppö. Vaikea tunnustaa tämä asia, mutta sekin on eräänlainen syömishäiriö mielestäni.
Lapsuudessa jouduin selviämään aika paljon yksin, vanhemmat olivat töissä suurimman osan ajasta. Itsenäistyin jo varhain siis. Töihin menin itse, kun olin 14v ja aloin ansaitsemaan omat rahani. Tuolloin ei vielä ollut mitään isompaa ongelmaa, ja söin oikeastaan salaa vain ystävältäni kenen kanssa olin kuin paita ja ahteri. Hän reagoi maailman juttuihin anoreksialla. Joten meitä oli yksi, joka söi ja toinen joka ei. Näillä mentiin pitkälti tulevaisuuteeen ja jotenkin takaraivoon jäi: syöminen on huono homma. Sitä vastaan taistelin tadaa: syömällä.

Mutta koska liikuin paljon, ei kiloja tullut. Eikä niitä tullut vielä parikymppisenäkään, oikeastaan vuonna -95 olin vielä "luikku", painoin hikisesti 50kg. Syy oli simppeli: ei ollut rahaa syödä. Kaurapuuroa ja juhlapäivänä sokeria sen kanssa ja kilot pysyivät poissa. Pakko myöntää, että aika usein olo oli todella heikko ja jaksaminen, varsinkin paniikkihäiriön kanssa oli vaikeaa.

Omakuva oli silloin jo jotenkin vinksallaan. Se oli alkanut kehittyä salaa vinksalleen noina vuosina ennen kaurapuuroaikaa. Olimme total VIP stadin yössä ja toinen osapuoli, siis ystäväni, piti huolen että imago on kaikki kaikessa. Jep. Kyllähän niitä ovia aukeutui. Nälissäni iski sitten se ensimmäinen paniikkikohtauskin, joka taisi taata sen, että ruokaa piti saada. JOS sillä saisi edes vähän estettyä paniikkia.

Ei saanut. Siitä sitten masennuin ja aloin syömään tuohon tunteeseen. Eristäydyin ja ruokavalioni oli tyyliä tämä: Aamupalaksi klo 7 (ei ollut lähikaupassa vielä ihmisiä, paniikki antoi siis mennä noin aikaisin) paluumatkalla kaupasta...suklaalevy. Kyllä, söin joka aamu 250m matkalla takaisin kaupasta suklaalevyn. Kotona sitten lisää suklaata kermavaahvolla kuorrutettuna. Oli siellä hedelmiäkin, banaania kera kermavaahdon. Kermavaahtoa suoraan sellaisesta purkista. Litra jäätelöä kera kermavaahdon ja suklaan. Pizza kotiin tilattuna. Ja nämä/pvä. Sinne ne rahat menivätkin, eikä laskuihin.

Painoa tuli tosi nopeasti 50kg lisää, ja satasella alkoi jo. En huomannut, oikeasti, tuota, ennenkuin umpilisäke puhkesi. Sairaalassa vinkattiin notta laihdutus? Suutuin ja loukkaannuin niin pirusti.

Sain kuitenkin paniikin yms hallintaan ja se antoi itsevarmuutta elämänmuutokseen.

Ensimmäistä kertaa olin vapaa menneisyydestä että paniikista. Kilot lähtivät ja olin taas elämässä mukana. Paino pysyi tasaina ja normina. Eipä ollut oikein rahaakaan syödä, muttei myöskään tarvinnut ahmia. Ei ollut syytä.

Sitten muutin tänne maalle. Muutos elämässä, elinpiirissä ja elintasossa: 10kg. Ei vielä niin paha,en reagoinut tuohon mitenkään, oli ok. (naputan yhdellä kädellä nyt, töks töks)

Sitten meni nilkka oikein huolella. Murtui, ja molemmat siteet spagetiksi. Siinä sitten koipi paketissa puoli vuotta sohvalla, kun en kipsiä uskaltanut ottaa....ei saanut liikuttaa.

Lopputulos: +15kg lisää. Tuotakaan en huomannut, eihän nyt marjapiirakat yms kera kermavaahdon pahaan oloon voi lihottaa. Mutta kun kiskoin farkkuja jalkoihin, niin....ei. Siitä sitten ostamaan vaatteita tyyliin: kunhan mahtuu. SÄKKEJÄ. Fiilis omasta peilikuvasta oli inho. Se johti epävarmuuteen ja itsensä mollaamiseen. Olisin voinut olla #bodypositive mutta kun en ollut. En tykännyt itsestäni ja pakko lyhentää käden takia stooria: palkkasin valmentajan. En uskonut, että on enää mitään tehtävissä ja kuvan lähettäminen koutsille oli melkein maailman pahin ja vaativin teko: häpesin. Niinkun tein kotonakin mieheni edessä. Eli tunteet, joita en osannut käsitellä olivat syömisen takana.

Kun tämä treenijuttu alkoi ja tuloksia alkoi näkymään, kohtasin uudenlaisen reagtion: mitä sinä nyt tollaiseen innostuit? SInäkin, salitrendissä mukana? Eli, en voinut sanoa, että rakastuin painonnostoon, kun sekin oli sitten heti fitness- salikuva- syökäärahkaa juttu. Aivan naurettavaa touhua kuulemma! Niin tai näin... :)

Mutta nyt olen sekä henkisesti hoksannut, miksi olen ahminut ja löytänyt oman juttuni. Peilikuva? Oh well... totuttelen vielä :). Parempaan menossa henkisellä puolella. Toki, töitä teen fyysisesti että henkisesti mutta monen vuoden taakat eivät päivässä parane.


Voi, kun olisin saanut vähän paremmin ja enemmän tähän. Ja isoin syy muuten muutokseen? Perimä. Isän puolelta melkein kaikki menneet massiiviseen infarktiin, isä mukaalukien vähän aikaa sitten, joten kannustin kohdallaan.... Oli pakko tehdä jotain senkin takia.

Eli, jos olet tyytyväinen itseesi: good for you. Jollet, niin pyydä jeesiä...jos on ongelmia ruoan kanssa, joko ei pysty syömään tahi niinkuin minä: oikein helposti kera pahan olon....puhu. Mikä siellä on taustalla? Ja hei....et ole huonompi mitenkään millään mittarilla! Muista se :)



Terveisin about tyytyväinen, painoihin hurahtanut.


Ihanaa päivää kaikille!
xoxo
4 kommenttia on "tunnesyöminen ja kehopositiivisuus"
  1. The body issues we have as women are not easy to deal with, it's sad that we often measure our worth by it..After getting injured and gaining the weight back that I had worked so hard to take off, made me feel like a failure... I am working to get past that as our body is not who we are on the inside... xox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, Launna, you are so right! We are more than our body, we are human and our inner is the thing, that is important! You are such a beautiful person, and that´s just the thing... :) xoxox

      Poista
  2. Tämä #bodypositive on sinänsä hyvä, sillä tätä aiheitta pitäisi nostaa pöydälle niin kauan kuin se ei ole enää enää "ongelma".
    Jokaisella on huonoja hetkiä sekä päiviä, jolloin ei ole mukava olla omassa kropassaan. Tärkeää olisi kuitenkin juurikin se tiedostaminen. Jokainen keho on ihana ja jokaisella on oikeus tuntea olevansa ihana. Kroppavihaaminen lähtee yleensä jostain syvemmältä kuin siitä "kun näytän vain tältä".
    Nostan käteni tunnesyöjä kohdalla, mutta sitten aloin tarkastelemaan omaa ruokavaliota ja koen olevani nyt oikealla suunnalla niin kehonkuvan, syömisen kuin liikunnan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Nora. Viisaita sanoja ja työtä se vaatii välillä, jotta saa oman balanssin asioissa. Jokseenkin vaikea aihe itselleen välillä niinkin hassu hommeli kun ulkonäkö. Totta tuokin, että yleensä ne ongelmat juontavat juurensa jostain tapahtumista, sanoista...jostain, joka työntää omalta radaltaan tuon oman positiivisen omakuvan. Ihana kuulla, että sinäkin olet oikealla suunnalla! Sama täällä, ja kyllä ne askeleet itsensä kanssa on olleet sekä rankkoja että hyvinkin rakentavia. Kaiken kaikkiaan hyvä matka itseensä!! :)

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature