Top Social

Tauon jälkeen

Huh, onpa aikaa vierähähtänyt sitten viime kerran! Ehken oli tarpeen vähän päivitellä ajatuksiaan ja itseään.
Myös asioita on tapahtunut, mielipiteitä muuttunut ja huh! Elämää.

Ehken sellainen sekä lohduttavin että samalla myös hämmentävin oli tuossa männeellä viikolla, kun oli koiruuksien kanssa (kissojen kanssa tietty) yksin kotona. Mies oli iltavuorossa ja minä katselin kelloa: 22.00, eli juuri lähtee kotia kohden. Koiruudet olivat olleet kovin levottomia illan ja ajattelin notta susi tms peto liikkuu lähellä varmaan. Sitten, ihan puskista oveen koputettiin kolme kertaa. Siis, asumme keskellä metsää. Tänne ei oikein löydä, jollei eksy. Muutoin porukat ilmuuttavat tulostaan juurikin koirien takia. Itseasiassa juuri siksi ei ole edes ovikelloa :D.

Kolme kertaa oikein tomerasti kop kop kop. En kuvitellut asiaa, sillä sekunnin murto-osassa koiruudet räjähtivät täyteen haukkuun ja hyppivät ovea vasten. Vähän ehkä säikähtäneenä yritin oven vieressä olevasta ikkunasta tiirailla, näkyykö ketään? EI. Liiketunnisteella olevat valot eivät syttyneet. WTF? Avasin oven pikaiseen ja rimpasin mihelleni, notta oliko hän  tullut jo kotia ja kiusaa? Matkalla vasta. Ok, pyysin katsomaan renkaiden jälkiä pihalta, vaikka tuli tunne että ei niitä kyllä löydy. Sen jälkeen omituinen rauha sisimmässä.  Ja nyt kuulostaa varmaan kategoriassa: hyvin viheltää, mutta ikäänkuin olisi tullut ilmoitus meidän pelkäämästämme asiasta. Seuraavana päivänä mamman kanssa lääkärin vastaanotolla tuo tulikin: saattohoitoa.

Jännä tunne, kun tuon ikäänkuin tiesi, että kuitenkin...kaikki tulee olemaan ok.


(Käytin samaa kuvaa, kuin edellisessä postauksessa. Jotenkin lohdullinen ja kuvaava)

Mutta pikkuisen kevyempään sitten. Apua ja ihanaa! Meille tulee pentu 8.12-17. Huih! :)


Väinö. Riiviö. Hiiviö. <3 :)

Pikkuhiljaa saapi miettiä, notta mitä kaikkea pitikään taas sekä nostaa turvaan että oikeasti hoksata...meillä on kohta 3 koiraa ja 4 kissaa. Eipä taida olla turhia aikoja murehtia asioita! :)

Kasvattajan mukaan ei meinassut pysyä kuvassa paikoillaan, vaikka onkin ihan rääpäle vielä. Hyvä, kun on luonnetta ja energiaa! Keskiviikkona mennään moikkaamaan poikaa, huiiiii!

Saattoi tuossa pieni ikäkriisikin olla...on...ehkä. Pieniä merkkejä, notta keski- ikäinen ollaan. Shokki ja ei. Kerron niistä lisää piakkoin, nyt pitänee mennä joukot ruokkimaan. Mutta ihanaa "tulla kotiin" taas. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo
2 kommenttia on "Tauon jälkeen"
  1. Okay Maarit, I would have been scared to open the door even where I live in the middle of the city, let alone so far out in the woods where you live... thankfully you have your dogs, take care of yourself and be careful xox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Launna, that was such a...I dont know...both scared and also...gave peace- kind of thing? Sounds so weird, but...But yes, I´m SOOO thankful for our dogs! xoxoxo

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature