Top Social

Hormonihyrränä koko elämän- ihanaa olla nainen!

Istun tässä hiljaa ja odottelen, että kaikki herää (pennun kanssa ollaan jo oltu pihalla tietty) ja ajatus karkaili tulevaan synttäripäivään ensikuussa. 47vuotta. Kolme vuotta niin 50vuotias. Holy Sh####TTT!
Googletin, mitä sanotaan ikääntymisestä ja varsinkin tämän ikäisen muutoksista kropassa. Siis hyvinvoinnin kannalta puhtaasti. Huh! Laitan linkkiä, jos kiinnostaa: Ikääntymisen vaikutus kehoon ihan mielenkiintoinen ja asiallinen teksti!

Sitten menin ja googletin vaikutuksista ulkoiseen olemukseen ja estrogeenin vähenemisen vaikutuksia. Toinen HOLY S#IT! Ja linkkiä taas--> Keski- ikä ja hormonit


Noin sitten näppärästi kasasin koko "läjän" yhteen postaukseen ja tätä purren aloin oikein miettiä tulevaa. Ja pikkaisen mennyttäkin.

Naisen elämä on yhtä hormonimyskyä loppupeleissä! Menkat alkavat nuorena jo, itselläni alkoi 11v kaverin synttärijuhlilla ja muistan sen kun eilisen päivän: en uskaltanut lähteä vessasta (tiesin kyllä, mitä tapahtui kun äippä oli kertonut) kun en tiennyt kertakaikkiaan, mitä laittaa tupeksi! Eihän tuosta voinut sanoa kenellekkään kamulle, ei millään! Joten, istuin vessassa ja haaveilin niistä suklaakastikkeista kera jäätelön, ihanista kakuista, karkeista ja kaikesta. Itseasiassa, vaikka muuta en muista niin sen vessan sisustuksen kyllä! Siitä se sitten lähti, hormonielämä.

Rättejä kerran kuussa, alkuun ei onneksi mitään PMS- oireita eikä pahemmin kipuja, mutta nekin sitten tulivat myöhemmin. Itkuherkkyyttä, pinna kireällä, turvottaa, sattuu ja tadaa: helpottaa.

Nyt sitten istun uuden äärellä: nuo loppuvat jossain vaiheessa ja tilalle tulevat vielä itselleni tuntematon: vaihdevuodet.


Help? Ehkä. Vaikutukset ovat kuitenkin niin sekä rajuja omaan mieleen että myös ulkoiseen olemukseen. 

Miten siis tästä eteenpäin ajattelin handlata asiaa? 

-Hmm.. liikunta. Se on ollut ihan muista syistä tähän asti se ykkösjuttu mutta sai uuden merkityksen: etrogeeniä voi vähän pitää yllä kunnon hikiliikunnalla. Jep, lenkkiä lenkkiä ja samalla kallisarvoista laadukasta happea elimistöön.

-Ihonhoito!
Nuo mitä aiemmin kirjoitin: maaritin-ihonhoidon-top-5 ja tietty sisäinen hoito, vitamiinit, marjat ja yritys olla stressaamatta (ei taida onnistua helposti)

-Stressinhallinta:
Yogaia (aloitan uudestaan), relax- appsit puhelimesta säännöllisempään käyttöön ja huusaa-toistelu korvasta vetäen. 
Kuvahaun tulos haulle bad boys 2 woosaa
(lähde Bad boys2)


-Harmaantuminen.
No problemos, vaikka onkin väriallergia: harmaa on aina muotia! Ei siis ole ongelma.

-Paino.
Liikunta, vähäräsvainen ruokavalio kera stressiä helpottavan tumman suklaa. Ok, availen vähän tuota omaa ruokavaliota myöhemmin ihan tosissaan siltä kannalta, mitkä on oikeasti hyviä tässä iässä kropalle ja vahvistaa sisältäkin. Mutta liikunta ja ravinto on ne avaintekijät painoon, kun tuo pirun aineenvaihdunta ja rasvanpilkkoontuminen hidastuu. Huoks.

- Kokoon painuminen.
Lähtöpituus 161cm, eli ei kauheasti enää voi kokoon painua? Korkokengät. Onneksi on korkkarit! Ja toisaalta, aika kätevä koko, mahtuu moneen paikkaan!

Onhan näitä, vaikka kuinka paljon! Mutta sitähän tämä elämä on kai, muutosta. Tärkein taitaa olla kuitenkin tuo hyväksyminen. Tämä on muuten aika myllerrystä tämä meno näiden naisjuttujen kanssa! Yhtenä päivänä hyväksyy ja peillinkin voi katsella ihan rauhassa ja toisena kaikki romahtaa. Vanha, väsynyt, iho roikkuu...plaah. Vaikkakin anoppini sanoi että vielä olen nuori ja tietty se näin onkin kun kurkkaa sieltä 84vuoden iästä niin silti. Jotenkin ehkä omaan oikeuden vähän surkutella tuota asiaa, sillä täytyyhän se ajatus että prosessi käydä läpi antaa niiden omien fiiliksien tulla rehellisinä läpi.

Kaipa tämä on juurikin siksi keski- ikää, kun on tosiaan siinä keskellä: ei enää untuvikko mutta ei myöskään ns. vanha. Oma nuoruuteni ja elämäni ei ole ollut ihan tavallisin siinä suhteessa että uraputket, lapset ja muut normit jäivät väliin, eikä sellaista "kasvamista" tiettyihin asioihi ole ollut. Kasvoin omalla tavallani ja ihan omanlaisella tyylilläni. Siihen kuului paljon luovaa työtä, tanssia, saattohoitoja, sairautta, löytämistä, eksymistä, ja taas löytymistä. Myös muutamia juttuja on pitänyt sekä hyväksyä menneisyydestä että käydä läpi ja antaa itselleen armoa.
Ja juurikin tuo menneisyyteni on se juttu, miksi nyt jaksan innostua vaatteista ihan hirmusti! Siis sellaisista, joista itse tykkään ja välittämättä siitä, onko iäkäiseni "arvoista".

Ehkäpä tuo, että "hukkasin" kymmenen vuotta elämästäni juuri tuona ruuhkaputkiaikana sairasteluun ja rankkaan lääkitykseen, olikin nyt katsottuna hyvä. Olo on vähän kuin Peter Panilla ja löydän niitä juttuja nyt, mitä muut löysivät silloin.


Mutta se, mikä kaikkein hassua tässä omassa pikku kelailussani on: hoksasin että ilman näitä hormoneja en olisi juuri tällainen nainen! Omine metkuineen, välillä, köh, vähän itkuherkkänä, välillä tuuliviirinä mutta silti: naisena. Ja loppujen lopuksi...naisena oleminen on vaan niin ihanaa! :)

Eipä ole ukko- kullallakaan tylsää ;)

Uskon muuten, että vähän vaikuttaa tuo horoskooppikin: kaksonen. Arvatkaa, kun tuuliviiri- kaksonen ja hormonit ovat vauhdissa! :D Huh, ei pysy itsekkään perässä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on iästä ja sen tuomista muuksista? Vai onko mikään muuttunut? Nimimerkillä: enhän ole ainoa?


Ihanaa sunnuntaita kaikille!

xoxo

4 kommenttia on "Hormonihyrränä koko elämän- ihanaa olla nainen!"
  1. Ihmekös tuo että mä tykkään sun tavasta kirjoittaa, oon sun vastamerkki eli jousimies :)
    Ihan samanlaisia pohdistoja vaikka pari vuotta myöhemmin tulee pyöreitä mittariin.
    Kaikki herkut tarttuu kii ja painonpudotus on haastavampaa mutta liikuntaa oon lisännyt ja se jeesaa! Onneksi. Harmaista en tiiä kun värjään, ehkä niitä jo on mutta pidän piilossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joukkari, ilmankos :) samoin! Taitaa olla nämä pohdinnat monella naisella jossain määrin mukana, isoja muutoksia ilmassa kuitenkin... Liikunta on niin kätevä keino: herkuuja ja liikuntaa, toimii :D Usko pois, mieki pistäisin jotain vaaleaa jos voisin.... blondiksi vähän haaveilisin...siksi kai nuo harmaatkin on kivoja, kun vähän jotain raitaa sentään :D

      Poista
  2. Kyllä tää naisen elämä on vaan niin jännää, eikä ainakaan tasaista, enkä vaihtaisi poiskaan. <3 Näillä mennään vaihe vaiheelta, välillä kipuillen, välillä iloiten ja myös sopeutuen.

    Muiskis uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Tiia, en minäkään! :D Välillä parkuu, välillä nauraa ja välillä molempia. Ihanaa ja ei ainakaan liian tasaista menoa! Onneksi on tällainen isompi jengi, jotka tietävät mistä puhutaan ja kannustetaan toisiamme, varsinkin tämä sopeutumis- vaihe :)

      Halaus uuteen viikkoon sinne <3

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature