Top Social

Ja peffkle, nyt loppui valittaminen!

Tämän tekstin jälkeen. 


Nyt pitää oikein keskittyä, että saan asian järkevästi että myös niin ettei sitä ainakaan helposti väärin ymmärretä.

Oikeastaan kaikki alkoi jo pidemmän aikaa sitten. Olen tännekkin kirjoittanut ja parkunut, että mitä sitä saa päällensä laittaa ja ihania kommentteja olen saanut, kiitos niistä! <3

Silti jokin vaan ahdisti kovastikkin, varsinkin sekä blogissa että instassa. Mikä? En saanut siitä ihan kiinni vaikka lähellä olikin, tuo vastaus. Menin eilen pitkästä aikaa paikalliseen kirjastoon ja olipa ihana nähdä, että siellä oikein innosta toivotettiin tervetuloa takaisin, kun aikaa oli mennyt tovi jos toinenkin. He olivat siis aidosti iloisia nähdessään minut, sellaisena kun olen. Vaikkakin olen siellä rymynnyt jos jonkilaisessa luomuksessa. Ihanaa nähdä! Tuli ihan mahti fiilis siitä.
Muutenkin kun menkat ovat juuri niin itkuherkkyys on aika...well, herkkä just nyt, niin ilon kyyneleethän sitä virtasi.

Etsin oikeastaan treenikirjoja ja venyttelyyn jotakin, sitten sain idean: onko jotain hauskaa mutta samalla vakavaa hormonikirjaa? Jep, olihan nuita:


Huh! Sain nämä tutkittavakseni ja mitä en lue niin takaisin sitten. Selailin muutamaa mutta tämä kirja vangitsi katseeni:


Tässä kerrotaan ihan alusta asti, mitä kropalle tapahtuu, fiiliksiä ja ennenkaikkea mitä asialle voi tehdä. Puhun tietty keski- iästä ja sen mukana tulevista jutuista. 
Kaikista hienointa on tähän mennessä (olen sivulla 72 vasta, joten paljon infoa vielä edessä) on se, kun Psykologian professori Ellen Langerin tekemä tutkimus tukee sitä, kuinka oma ajattelumme oikeasti vanhentaa meitä! Omaksumme alitajuisesti muiden ihmisten näkemyksiä vanhenevasta ihmisestä. Näin stereotypiat ja ennakkoluulot toisin sanoen siis myrkyttävät mieltämme ja näin sitten vanhentavat meitä. 

Ihan totta! Kuinka moni on vedonnut johonkin asiaan, mitä ei kehtaa ehken tehdä: olen liian vanha jo tuohon? Miten niin liian vanha. 

Vahvistaessaan stereotyppsiä ennakkoluuloja puheillaan, teoillaan ja uskomuksillaan ihminen vanhentaa itse itseään. Ajatuksen voima on ihan mieletön! Siksi ehken yritin kaivaa sitä kipupistettä, mikä lannistaa itseäni. 

Luin erään ihanan bloggarin mahtavaa kirjoitusta ja jokin kosketti syvältä.
Mietin pitkään, mikä ihme kosketti niin? Rupesin googlettamaan erilaisia keskusteluryhmiä ja yht´äkkiä tajusin: olen se myötähäpeäkamu! 

Eli sekoitus Mariah Careytä ja sinkkuelämän Samanthaa. Aika räväkkä, en omaa sellaista juttua että jokin häiritsee toisissa. Jos joku laittaa paljastavia kuvia, saatan katsoa että onpa kiva paita tahi hyvä kroppa. Siis what??? Joku ruuvi puuttuu!?



Eli eli siis, keskustelupalstoilla ruodittiin aika rajuin sanoin naisten pukeutumista. Milloin oli hutsua, milloin huomionhaukua, milloin tyrkkyä ja myötähäpeää kun oli puhe rohkeammasta pukeutumisesta. Purskahdin itkuun täysin! Olen siis kaikkea tuota?

Itse rakastan näyttäviä vaatteita, avonaisiakin ja lyhyitä hameita. Olen sinisilmäisenä pitänyt niitä innoissani ja nyt olen halpa tyrkky!? Kyllä meni matto jalkojen alta ja sattui sydämmeen. Soitin miehelleni ja tenttasin, olenko? Samoin siskolleni Lontooseen, hän kun käyttää huivia ja peittäviä vaatteita, niin ainakin on se puoli ja moraali kunnossa: olenko ihan ala- arvoinen valintojeni kanssa?


Kahvia tähän väliin!

Eli eli.... netin syövereistä olen saanut..oikeastaan antanut luvan tulla epävarmuuden ja muiden mielipieiden vaikuttaa. Itseäni kun oikeasti ei helpolla hätkähdytetä vaatteilla tahi ilman vaatteita.

Jotenkin siis kaikenlainen lukeminen asiasta ei ole ainakaan auttanut, vaan pikkuhiljaa järsinyt aivoissa tilaa: olet huonompi, muutu heti. Ole jotain muuta niin ei tartte hävetä kenekään.

Läheisteni mielestä en ole ja kukaan ei ainakaan ääneen sanonut hävenneensä seurassani. Huh.

Mutta miksi tykkään sellaisista vaatteista? Miksi en? Joku sanoo, että on tyrkyllä tahi muuta. En ainakaan sen takia tykkää. Ei, tykkään miltä ne tuntuvat päälläni ja millaisen olon ne antavat. Siinä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yritän saada huomiota tahi miellyttää ketään. Ei.
Jotenkin ehkä ajattelen, että tasa- arvon aikana saisin pukeutua miten haluan ilman meteliä ja sitä että joku alkaa puristelemaan. Jota ei muuten ole käynyt kun pari kertaa ja loppui lyhyeen. Oma käytös on taasen ollut se kanava, jota on kunnioitettu. Mutta.... huh. "Uhka" onkin ihan toisenlainen.

Tuli jotenkin petetty fiilis, mua on huijattu! Suvaitsevaisuus on sitä että en vaan ole minä.


Notta huh! Löytyihän se syy tähän fiilikseen lopulta! Ja kun siitä on kirjoitettu kirjassakin enemmänkin, niin tarkoittaa sitä, etten ole yksin tämän ajattelukaavan kanssa.




Aika päästää irti tuosta omasta myrkyllisestä ajattelutavastaan ja unohtaa se, mitä odotukset ovat. Ihana fiilis, kun vihdoin löytää sen syyn juurineen. Siihen kului eilen monta kyyneltä ja pahaa oloa, mutta myös puhdistumista. Seuraava kuva on itseasiassa ihana vaikkakin oli pakko sensuroida :D Kun on avoliitossa, niin ei tarve! Mutta alku on totta.


:D Voihan Samantha. 


Nyt on pakko vetäistä henkeä ja mennä koiruuksen kanssa ulos kaffeilemaan. 

Joskus joku asia johtaa toiseen ja ne väylät vaan löytyvät! 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

2 kommenttia on "Ja peffkle, nyt loppui valittaminen!"
  1. Kanssasisarten leimaaminen tyrkyksi, huomionhakuiseksi, hutsuksi tms. ulkonäön perusteella kertoo vain leimaajan omasta ajatusmaailmasta. Minkälainen on sellaisen ihmisen sielunmaisema, joka tuomitsee muita ulkonäön perusteella? Ei kovin mairitteleva. Ihminen, joka näkee toisessa etupäässä inhimillisen ihmisen, eikä sitä ulkokuorta, ei ole pikkumaisuuksien vanki, vaan pystyy näkemään muut ihmiset tasaveroisina, eikä nenänvartta pitkin katsottavina alempiarvoisina olioina. Moraalinen ylemmyydentunto on aika ikävä luonteenpiirre.
    Tällaisia ajatuksia heräsi tuosta mitä kirjoitit. Mun mielestä esim. vaatteet on vaan ulkokuorta ja joka niiden perusteella arvottaa toisen ihmisen, on aika köyhämielinen.

    Ihanaa viikonloppua Maarit<3 Paistakoon aurinko koko ajan - päivisin:)

    P.S. Anna Perhon kirjat on tosi hyviä ja hauskoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari <3 Näin itsekin olen ajatellut, että ihmisiä tässä ollaan kaikki, tasaarvoisia riippumatta mistään ulkoisesta jutusta. Ystäväpiirissäni on pari stripparia ja oikeastaan niiltä ajoilta, kun olin go go- tyttönä Sjöbergin baarissa. Aivan mahtavia ihmisiä ammatinvalinnasta huolimatta. Tai, eipä ammatissakaan vikaa ole, kun se on vapaaehtoista ja itse tykkää. :) Näin on, kukaan ei ole toisen yläpuolella... Ihanaa viikonloppua Sari <3 ja olkoon yöt tarpeeksi tummia nukkumiseen, päivällä valon johdatellessa lämmön puolelle. :)
      Ps. Niin on! Ei voi lukea yleisellä paikalla hihittämättä!

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9

Post Signature

Post Signature