Follow Us @soratemplates

8/24/2018

Takaisin elämään ja treeneihin

Johan pääsin sohvaltakin ylös! Maanantaista keskiviikkoon kirjaimellisesti makasin aivan asennossa X ja niin mielen pohjalla, kun vaan voi olla. Nyt pääsi väsy yllättämään niin totaalisesti, että aivan, kun joku olisi kalikalla kalauttanut takaraivoon!
Ihmettelin, että miten voi olla näin väsy yht´äkkiä ja kuinka reagoin näin voimakkaasti siihen läheisen kunnon romahtamiseen.

Tottakai jotenkin siihen tulee reagoida, mutta niin, että kaikki menettää merkityksen? Tänään tajusin pikkaisen asiaa: kun tilanne on jatkunut tarpeeksi kauan ylös & alas- menolla niin näköjään se oma mieli väsyi melkeimpä viikottain vaihtuviin tilanteisiin kertakaikkiaan romahtamisella. Kun vähän väkisin olen yrittänyt pitää itseni tässä asiassa pinnan päällä enkä sallinut mennä, edes hetkeksi, sinne pinnan alle tuntemaan.
No nyt sitten kroppa päätti, että käy asioita itsekkin läpi ja ei ne kyllä väistelemällä häivy. Eli, näköjään itseni pitää käydä jollain pohjatasolla, jotta hommat lähtee uuteen liitoon!

Voisin kuvitella, että tätä pientä masennusta ja väsymystä on ollut jo jonkin aikaa, mutta olen onnistuneesti ohittanut itseni. Tuota virhettä en enää, ainakaan heti, tee uudestaan. Oli niin kamala olo tuossa, että!





Onneksi on ollut treeneistä lepoviikko, sillä nekin menivät vähän penkin alle viime blokissa, kun ei vaan ollut voimia tsempata.

Sain uuden treeniohjelman sähköpostiini eilen ja huh! Voisin sanoa, että kehitystä tulee tapahtumaan, kun aloitan taas ensiviikolla. On sen verran ammattimainen ohjelma jo, että piti ottaa vähän suomennostakin ohjeisiin :D .

Päätin, että en anna itseni valua mihinkään omituiseen off- tilaan ja antaa kaiken vaan olla. Päinvastoin, päätin antaa itselleni sen lahjan, että nousen tästä ja toteutan sen, mihin olen tähdännytkin! Eli lihasta ja -5kg rasvaa pois. Tiristää tiristää ja samalla kiristää. Miksi en? Kun itse haluan.
Samalla tulee kunnioitettua taas itseään ja kehoaan, joka on viimeaikoina vastaanottanut sellaisia ruokia, mitä se ei ole käsitellyt pitkään aikaa.  Lopputuloksena on stressinestettä, muutoinkin nestettä ja pöhöttynyt fiilis. Ei ole omaan mieleen mitenkään mieltä nostattavaa ja olo on aika kurja.

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä palata omalle polulle!


Hyvin filtteröity kuva uuden nousun alussa. :D 

Ei vielä ole "pokkaa" laittaa ilman filttereitä! Ehkä vuoden kuluttua. Vaikkakin, maailman normaalein asia ja treenaamisessa kuvat ovat tosi hyviä työkaluja: näkee karkeasti totuuden. Peili ei niinkään sitä kerro, kun se oma katse suodattaa suuntaan ja toiseen. Arvatkaas, mihin se suodatti masennuksen syövereissä? Jep, "mä oon niin PIIP"! 


Mutta tästä taas on hyvä jatkaa treeniä, elämää ja omia ajatuksia tuuletellen. Ja kappas, mielenkiinto vähän palailee vaatteisiin ja kosmeen! :)


Hei muuten, kiitos kaikista tsempeistä eri mediossa kaikille teille!!! <3 


Nyt taidan ottaa ateria kerrallaan askeleita takaisin omaan itseeni, eli ruokaa kiitos! :)



 Ihan mielettömän hyvää illan jatkoa kaikille!

xoxo


2 kommenttia:

  1. Oi sinua, suuri haliruttaus täältä. Joskus tulee näitä fiiliksiä ja ohikiitävästi niitä tulee useinkin, onko missään mitään mieltä ja ahdistaa. Olen miettinyt, että omalla kohdalla nämä ajatukset tällä kertaa liittyvät ikääntymiseen ja elämän rajallisuuteen. Nuorena elämä oli loputon ja toivoa täynnä, nyt välillä tulee seinä vastaan, että mitä järkeä on missään. Inhoan sitä olotilaa, mutta se taitaa kulkea matkassani aina.

    Upea raastavan rehti postaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tiia <3 On nämä olot, syystä tahi sitten toisesta niin kyllä inhottavia. Sitä on vaan niin mielettömän väsy ja ne ajatukset omassa päässä niin raadollisisa.... huh! Itsellänikin tuo ikäjuttu tulee välillä, mutta ei ihan vielä täysillä. Ehken tuo läheisen tila blokkaa ne pahimmat ikäjutut tällä hetkellä...

      Halausrutistukset sinne myös ihanuus <3

      Poista