Follow Us @soratemplates

9/09/2018

Onko keski- ikäisyys enemmänkin state of mind, mielentila?

Aloin ajattelemaan tätä tarkemmin, kun jonkin aikaa sitten sähköpostiin kilahti pyyntö: haastattelija etsii haastateltavaa. Aiheena oli keski- ikä ja miten tunteet ovat muuttuneet iän myötä, eli siis tunteeko iloa tahi surua niinkuin ennen.

Haastattelu ei toteutunut kohdallani, ja kun en oikeastaan osannut sanoa, että meneekö kaikki kohdallani kaikki iän piikkiin, niin hyvä näin.

Tästä sitten rupesin oikein kunnolla miettimään, että mitä oikeasti tarkoittaa keski- ikäisyys? Tuosta sanasta, keski- ikäinen, tulee jo tiettyjä mielikuvia ja aika moni on kuitenkin, ainakin omalla kohdallani, päin honkia.

Mitä tarkoittaa: keski- ikäisyys?

En oikein haluaisi enää käyttää koko sanaa, kun se tuntuu määrittelevän kaiken: pukeutumisen, fiilikset, olotilat, terveyden, miten muut näkevät minut...kaiken! Oletko itse huomannut tällaista ilmiötä?

Jos kysytään ikääsi ja olet tässä samoilla numeroilla kuin minä, eli +45 niin vastapuolen reagtion ennen näkemistä on: ok, sellainen väsy keski- ikäinen nainen hormoneita sekaisin, Great. Kun ei se näin ole!

Vaan mitä enemmän toitotan olevani jo liian vanha johonkin, liian keski- ikäinen tuohon, tuo on nuorille... näytän myös siltä!
Ja tässä tavoitteena ei ole se ikinuoruus, ei. Vaan se, että ei tarvitse olla myöskään tungettuna johonkin kategoriaan vaan siksi, että ne numerot siinä iän kohdalla on mitä on.




Itse ajattelen näin, että miten nykyään reagoin tunnetasolla on tulos siitä, mitä elämä itsessään on opettanut ja muovannut minua. Ne kokemukset aikaisessa lapsuudessa, nuoruudessa..kaikki, ovat opettaneet ja niiden satoa korjailen nyt. En ole huomannut, että olisin jotenkin muuttunut tahi taantunut tunnetasolla. Ainakaan vielä! Enemmänkin siis oppinut.



Aika moneen asiaan voi omassa hyvinvoinnissaan vaikuttaa itse. On asioita, joita tulee tietty iän mukana, iho ja juu, toki niitä hormonimuutoksiakin! Nuo alkavat naisella muuten jo nuorena, että se elämä on läpeensä niitä muutoksia, ei vaan nyt tässä iässä. Eli miksi pitäisi olla nyt sitten jotenkin erilainen? Muutos on muutos, läpi elämän.



Mutta mihin voi vaikuttaa?


Voima- tasoon ja kuntoon. Nuo taasen ovat mielestäni suuret avaimet siihen, minkä ikäiseltä se oma kroppa tuntuu.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että aika hyvät voimavarat jo, ja kuntokin on keskimääräistä kovempi.
Tuo ei ollut millään lailla tarkotettu itsekehuksi, vaan ihan faktaa ja olen tehnyt sen eteen töitä.

Eli valitsin siis omalla kohdallani auttaa kroppaani jaksamaan ja voimaan hyvin. Kun kunto on hyvä, niin se myös vaikuttaa siihen, miten näkee itsensä. Ja se taas on suuri avain siihen, miten ulkomaailma ottaa signaalit itsestään vastaan. Sinänsä sillä ei niin väliä, kun se oma näkemys tärkein, mutta antaa se kivan olon kun joku toteaa iästä huolimatta: oletpa hyvässä kunnossa nykyään!





Ajatusmaailma.


Tilasin juuri Aku Ankan. Itselleni :) Miksi en? Koen suurta iloa ja odotusta keskiviikkona, kun tiedän, että akkari tulee! Ilo on samanlainen kun teini- iässä koulun jälkeen, muistaessani että tänään on akkari- päivä.

Muutoinkin tykkään siitä tunteesta, että en ole valmis ikinä. Eli siis, vaikka välillä muutokset sisällä ovat raskaita, niin kuitenkin ne tarkoittavat sitä, että olen vielä valmis uuteen ja myös kehityn ihmisenä.

Itseasiassa  Psykologian tohtori Ellen Langrenin tutkimus kirjassa Hormonitohtori todistaa, että miten itse suhtautuu ikäänsä on se avain, minkä ikäinen oma mieli on.

  (Ps. tuo kirja on aivan mielettömän hyvä! Täynnä infoa ja toiveikkuutta)

Itse koen asian kyllä ihan juuri näin. Olen ehken muutamaan otteeseen "syyllistynyt" siihen, että olen vedonnut ikäni puolesta olevani kykenemätön johonkin. Tahi, kun en vaikka muutama vuosi taaksepäin saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin nipistänyt muutaman kilon pois sukurasitteen takia.....meni iän piikkiin.
Siinä piilouduin sen taakse, että kun olen tämän ikäinen, niin ei tarvitse tehdä, kun se ei vaan onnistu kuitenkaan.
Muutoinkin piilouduin iän taakse hölmöillessäni. Hölmöillyt olen koko ikäni, eli ei mitään uutta siinä eikä ole iän tuomaa juttua :D.






Kaiken tämän sepustuksen takana on siis ajatus: onko keski- ikä mielentila? Voiko sillä ikäänkuin selittää että "oikeuttaa" tietyt käyttäytymiset että ajatusmallit? Mitä, jos sanaa keski- ikä ei olisikaan olemassa... olisi vain ikä.


Olen siis terminä vissiin keski- ikäinen, mutta aht! En tykkää siitä, miten tuo kategorisoi minua. En tykkää siitä, miten se sanana jo kuiskaa: tuossa iässä ei voi.....

Pahkat! On vain ikä. Jokaisessa iässä ja elämän rytmissä on omat muutoksensa, ja miten niihin reagoi? Siinä on sellainen suuri avain eteenpäin. Ainakin näin olen huomannut omassa elämässäni!



Today´s sunset is tomorrow´s sunrise.
M.U



Onko mietteitä iästä tahi iättömyydestä? 
Onko minulla vain ruuvi kertakaikkian pudonnut, kun näin suhtaudun asiaan.... :D. Ja jos, niin eihän se haittaa. Kai. No ei. 



Mielettömän hyvää tulevan viikon alkua kaikille!

xoxo

2 kommenttia:

  1. En osaa oikein vastata, omalla tavalla tämä on niin sekavaa aikaa ja oikeasti on ikäkriisi. Hirveää on kun lapset kasvaa, eivätkä enää tarvitse, kuka olen, olenko tarpeellinen, tässäkö tämä oli ja toki se ulkonäön rapistuminen joskus mietityttää sekin.

    Harmi ettet mennyt haastikseen mukaan, olet niin moniulotteinen ja mielenkiintoinen persoona. <3

    Ihanaa uutta viikkoa Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus.....halaus!!!!!!! Olet niin monelle inspis, ihanuus. Lapset kasvavat, mutta hei, sinulla on ne lapset <3 Ja kaunotar...ja ja ....kun voisi sanoiksi pukea!!!

      Ihanaa uutta viikkoa Tiia, ja pakko tulla vielä tsemppiviesti laittamaan, kun olet vaan niin ihana <3

      Poista